Liittokulttuuri wanhaan aikaan

Puolitoista vuotta sitten päättelin parin vuoden pestiä Herätyksen Tuli -raamattukoulussa, jossa olin tulkkina pastori Roger Finchille. Hänen valtava Raamatun tuntemuksensa teki syvän vaikutuksen.

Moni asia Raamatussa sai tuona aikana aivan uusia merkityksiä. Yksi suurimmista avauksista omalle ymmärrykselle oli saada taustaa 1. Mooseksen kirjan 15. luvulle. Siitä olisi mahdollista pitää kokonainen opetussarja, mutta tässä hieman taustatietoa raamatunajan liittorituaaleista, sekä lyhyemmin joitakin yksityiskohtia kyseisestä luvusta.

Liittojen merkitys Kirjoitusten aikaisessa maailmassa

Raamatun kirjoittamisen aikoihin liittojen merkitys oli täysin toinen kuin tänään. Meidän ajassamme liitto on kokenut jonkinasteisen "inflaation". Sen merkitys ei ole enää sitä luokkaa, etteikö siitä tavalla tai toisella voisi irrottautua. Tämä näkyy esim. ihan avioerotilastoissa yksilötasolla, ja myös valtioiden välisiä liittoja rikotaan. 

Raamatunajan maailma oli kuitenkin hyvin erilainen. Sotia oli paljon, niiden mukanaan tuomia lieveilmiöitä ja rikollisuutta niinikään. Ihmisten mahdollisuudet puolustautua uhkia vastaan olivat hyvin paljon rajatummat kuin nykyisin, ja siinä liitot nousivat suureen merkitykseen. Sillä, millaisen liiton ja kenen kanssa olit perustanut, oli suuri merkitys niinkin perusasian kuin selviytymisen kannalta.

Liitto oli niin vakava asia, että siinä kirjaimellisesti "annettiin oma henki toisen käsiin". Liitto kuvasti sitä, että oltiin valmiita ottamaan vastuu myös liittokumppanin hengestä. Sillä oli siis erittäin suuri merkitys, kenen ja millaisen henkilön kanssa olit liitossa. Joka tapauksessa henkilö oli sellainen, jonka käsiin voisit uskoa henkesi.

Liiton merkkinä käytettiin mm. veitsellä kämmeneen tehtyä viiltoa. Haavaan hierottiin tuhkaa, josta haavan parantuessa jäi arpi. Kun ihmiset nostivat kätensä tervehdykseen tai muulla tavoin paljastivat kämmenensä, hänen tekemänsä liitto oli heti vastapäätä olevan tiedossa. Tuo arpi toimi siis samalla periaatteella, kuin avioliiton merkkinä oleva sormus. Tässä tuleekin esiin mielenkiintoinen asia: liiton leikkaaminen.

Liiton leikkaaminen

Erittäin mielenkiintoinen yksityiskohta, joka jää meille Raamatun käännöstekstejä lukeville useinmiten pimentoon on se, miten liittojen solmimisesta heprean kielessä (joka on siis yksi raamatun alkukielistä) puhuttiin ja edelleen puhutaan.

Meidän suomenkielisissä, ja myös erittäin laajalti muiden kielien raamatunkäännöksissä, puhutaan yksinkertaisesti liiton "tekemisestä". Esimerkkinä vaikkapa nämä kohdat:

Psalmi 89:4, RK ”Minä olen tehnyt liiton valittuni kanssa, olen vannonut palvelijalleni Daavidille:..."

1.Moos. 26:27-28, RK "Iisak sanoi heille: ”Miksi te olette tulleet minun luokseni? Tehän vihasitte minua ja karkotitte minut luotanne!” He vastasivat: ”Me olemme nähneet, että Herra on sinun kanssasi, ja toivomme, että sinun ja meidän välillämme olisi valallinen sopimus. Me tahdomme tehdä liiton sinun kanssasi,..."

Hepreankielinen Raamatun teksti käyttää nimenomaan liiton leikkaamisen ilmaisua lähes aina, kun kyse on liiton "solmimisesta" tai liiton "tekemisestä". Miksi?

Rituaali liiton leikkaamisen yhteydessä

Syy ilmaisulle "liiton leikkaaminen" on hyvin yksinkertainen, ja perustuu senaikaiseen rituaaliin. Laajempi merkitys pohjaa Jumalan ikuiseen liittoon, joka meille on annettu Jeesuksessa. Liitto vaati aina veren; Jeesus vuodatti verensä vapaaehtoisesti ja ennen kaikkea "vastikkeettomasti".

Jeesus siis halusi kuolemallaan lunastaa meille pääsyn "taivaaseen" ja Isän luo ilman, että meille on varsinaisia ehtoja liiton toisena osapuolena. Ainoa mitä meiltä, sinulta ja minulta odotetaan, on nöyrtyä Jeesuksen edessä ja haluta seurata elämällämme häntä. Ns. "antaa elämämme hänelle".

Myös Vanhan Testamentin aikaan liitto, samoin kuin syntien katuminen ja anteeksisaaminen vaati veriuhrin, jonka myötä sovitus astui voimaan. Niin sanotun vanhanliiton aikana uhrina toimivat eläimet. Uudessa liitossa Jeesus täytti ristillä kaiken, eikä muuta uhria tarvita.

Liiton osapuolilla oli tapana halkaista eläin tai eläimet kahtia, asettaa ne vastakkain siten, että puolikkaiden väliin muodostui ikäänkuin kuja tai polku. Tätä kujaa pitkin sitten kuljettiin edestakaisin, ja suureen ääneen julistettiin liiton merkityksiä, ehtoja, sekä seuraamuksia esim. liiton rikkomistapauksessa. Kahtialeikattu eläin (tai useampi, jos näin oli) antoi viestin myös siitä, että "jos rikon liiton, niin käyköön minulle samoin kuin tälle eläimelle!" Tämä rituaali koski molempia osapuolia.

Seuraavassa postauksessa katsotaan tarkemmin nimenomaan Abramin kanssa tehtyä liittoa, josta kerrotaan 1.Moos.15 luvussa. Siinä näkyy juuri näitä edelläkuvattuja elementtejä hyvin jännittävällä tavalla!