Kartta muuttuu – kutsu ei
Päivitetty: 10.9.
Edellisestä julkisesta postauksestani on ehtinyt vierähtää jo tovi. Viimeisin julkaistiin 30.7., ja se päätti neliosaisen sarjan siitä, miten Jumala avasi minulle ovia Israeliin ja Pakistaniin. Sen jälkeen täällä on ollut hiljaisempaa, mutta niin sivuston "konehuoneessa" kuin omassa elämässänikin on käynyt kuhina...
Oikeastaan viime viikkoina ja erityisesti viimeisen viikon aikana on tapahtunut niin paljon, että itsellenikin on välillä tuottanut vaikeuksia pysyä mukana siinä, mihin suuntaan tie seuraavaksi kääntyy.
Kun kirjoitin tuota neliosaista sarjaa, tiesin jo, ettei Pakistan jäänyt yhteen matkaan. Seuraavaa matkaa on suunniteltu joulukuulle, ja nyt se on varmistunut niin pitkälle kuin tällaisia asioita voidaan inhimillisesti etukäteen varmistaa ja valmistella. Jos kaikki menee kuten on ajateltu, niin palaan siis loppuvuodesta Pakistaniin.
Mutta kuluneen viikon aikana tapahtui jotain, mitä en ollut lainkaan suunnitellut.
Yhtäkkiä eteeni avautui mahdollisuus lähteä lokakuussa Pohjois-Irlantiin Operaatio Mobilisaation visiomatkalle.
Visiomatkan tarkoituksena on päästä tutustumaan paikan päällä OM:n työhön, ihmisiin ja siihen, millaisia mahdollisuuksia siellä voisi olla tulevaisuudessa. En siis ole lähdössä Pohjois-Irlantiin valmiin tehtävän tai tarkkaan määritellyn suunnitelman kanssa, vaan ennen kaikkea katsomaan, kuuntelemaan ja kyselemään: voisiko Jumala olla avaamassa siellä jotakin seuraavaa askelta?
Joskus seuraava askel tulee näkyviin vasta siinä vaiheessa, kun on aika ottaa se. Joskus sen pelkästään tuntee kun sille on jo astunut.
Sen voin sanoa, että jälleen viimeisten 7 päivän sisällä on tapahtunut niin ihmeellisiä asioita, unia, merkkejä, tiedonsanomia myös ystäviltä, jotka eivät muutoin ole tienneet tästä mitään (kun en itsekään tiennyt!), ettei minulla ole epäilystäkään siitä, etteikö Jumala itse olisi minua tuonne visiomatkalle viemässä.
Pohjois-Irlanti ei ollut minun suunnitelmissani, to-do -listalla tai "seuraavana kartalla".
Ja juuri siksi tämä on tuntunut jotenkin kovin tutulta...
Viimeisen vuoden aikana olen saanut yhä uudelleen huomata, että vaikka itse katselen yhtä suuntaa, Jumala valmistaa jotain aivan muualle. Yli 22 vuotta luulin, että Hän oli tarkoittanut minut Saharan eteläpuoliseen Afrikkaan. Hulluimmissakaan kuvitelmissani en olisi osannut arvata, että suunta ei ollut sinne päinkään!
Viime syksynä Israelista avautui tie Pakistaniin. Pakistanista alkoi hahmottua jotain paljon laajempaa. Ja nyt, keskelle kaikkea tätä, kartalle ilmestyi Pohjois-Irlanti.
En vielä tiedä, mitä kaikkea se tarkoittaa. Eikä kaikkea tarvitse tietääkään etukäteen.
Living Faith – alusta asti liikkeessä ja valmiina muuttumaan
Samaan aikaan kun omassa elämässäni ja palvelutyössäni on tapahtunut paljon, myös Living Faith on muuttunut. Ei kai siinä muuten mitään, mutta vastahan tämä sivusto maaliskuussa avattiin!
Oikeastaan järjestys on ollut juuri tämä: ensin on muuttunut se, mitä ympärilläni tapahtuu ja mihin suuntaan palvelutyö näyttää olevan menossa. Sivuston on pitänyt vähitellen muuttua ja hieman uudistua mukana jo näin "alkuvaiheessa". Living Faith ei siis ole saanut uutta rakennetta vain siksi, että halusin uudistaa verkkosivuja, vaan siksi, että tarvitsin uudenlaisen tavan jakaa asioita silloin, kun työn luonne alkoi muuttua.
Kun tämä sivusto syntyi, ajattelin sitä ennen kaikkea paikkana, jossa voisin kirjoittaa uskosta, Raamatusta, Jumalan työstä ja niistä asioista, joita matkan varrella kohtaan. Se on edelleen sitä. Mutta vähitellen olen huomannut, että kaikki ei kuulu samalla tavalla täysin julkiselle puolelle.
On asioita, joista haluan kirjoittaa avoimesti kenelle tahansa. Opetuksia, ajatuksia uskosta ja elämästä, tositarinoita Jumalan työstä sekä sellaisia matkan vaiheita, joita voi hyvin jakaa täällä kaikkien luettavaksi.
Sitten on tämä toinen taso.
On keskeneräisiä asioita, rukousaiheita, valmisteluita, ovia jotka ovat vasta raollaan ja tilanteita, joissa kaikkea ei ole viisasta eikä aina mahdollistakaan kertoa julkisesti.
Siksi Living Faithin rinnalle on syntynyt Ystäväkirje.
Se on tarkoitettu erityisesti niille, jotka haluavat kulkea rinnalla rukouksin ja seurata vähän lähempää sitä, mitä Jumala tekee ja mihin suuntaan työ on menossa.
Ystäväkirjeen tilaajat ovat samalla rukouskumppaneitani.
Ja heille on sivustolla myös oma suljettu Lähempää-alue, jossa pystyn jakamaan sellaisia kuulumisia, rukousaiheita, videoita ja matkan vaiheita, joita en laita avoimesti internetiin. Kyse ei siis ole siitä, että Living Faith olisi muuttumassa suljetuksi.
Päinvastoin.
Jatkan myös julkisten postausten kirjoittamista.
Täällä tulee edelleen olemaan sisältöä uskosta, Raamatusta, elämästä ja Jumalan työstä – ja varmasti myös joitakin kuulumisia tulevilta matkoilta.
Ystäväkirje ja Lähempää ovat vain mahdollisuus tulla vielä vähän lähemmäksi niille, jotka haluavat olla mukana nimenomaan rukouksen kautta.
En tiedä vielä koko reittiä
Olen miettinyt viime aikoina paljon sitä, kuinka kovasti haluaisimme nähdä koko suunnitelman valmiina. Mihin olen menossa? Miksi juuri sinne? Mitä siitä seuraa? Mitä tapahtuu puolen vuoden päästä?
Minäkin haluaisin toisinaan nähdä kartan paljon pidemmälle. Mutta viime aikoina Jumala on tuntunut opettavan minulle aivan toisenlaista tapaa kulkea: seuraava askel riittää. Välttämättä sekään ei aina ole täysin näkyvissä, kun sille jo tulee kehotus astua.
Vuosi sitten en olisi osannut piirtää paperille tätä reittiä.
Israel. Pakistan. Pohjois-Irlanti. Ja jälleen Pakistan.
Minä en suunnitellut tätä kokonaisuutta.
Voin vain valmistautua siihen, minkä tällä hetkellä näen, pitää sydämeni ja käteni avoimina – ja mennä siitä ovesta, jonka Jumala seuraavaksi avaa.
Ja ehkä juuri siinä onkin uskon yksi käytännöllisimmistä puolista.
Kaikkea ei tarvitse nähdä, jotta voi lähteä liikkeelle.
Jos haluat kulkea mukana hieman lähempää ja olla rukouksin mukana tulevissa vaiheissa, voit tilata Ystäväkirjeen tästä:
Ja jos olet seurannut Living Faithia julkisten postausten kautta, älä katoa mihinkään.
Niitäkin tulee lisää. ❤️ Pohjois-Irlannistakin tulen varmasti kirjoittamaan, joko paikanpäällä tai matkan jälkeen. Kiitos, että olet mukana! ❤️
